torstai 7. marraskuuta 2013

Perjantai 8. marraskuuta

Hei hahmot ja muut ihmiset. Mie oon Kylliäisen Turkka ja nyt on miun vuoro ruotia hilpeää elämäämme Niittylahdessa.

Näin heti alkuun on todettava, että mie oon ihan poikki. Tämä viikko (vuoden neljäskymmenesviides laatuaan) on ollut jostain syystä erityisen rankka ja kuluttava, joten paolle kotoiseen Etelä-Karjalaan löytyy nyt tilausta. Oon nukkunut huonosti ja jaksaminen on pitänyt repiä kahvin voimalla ja v-käyrän radikaalia nousua olen säädellyt rajulla tupakoinnilla. Mutta se siitä, puhutaanpa hieman kuluneen viikon tapahtumista.

Leipäjonoballadi alkaa saada muotoaan. Pohjia on alettu tehdä ja kokonaisuus alkaa hahmottua. Tekotapa on hieman kuluttava varsinkin niille, jotka eivät tee mitään, mutta tämä on paras mahdollinen tapa koetella ryhmän rajoja (Ra(a)jarikko kun olemme) ja saada tämä kollektiivi toimimaan. Meidän on muututtava koneistoksi, joka hirvittävällä vyöryllä lasettaa näkökulmaa köyhyydestä ja sen lainalaisuuksista tajuntoihinne. Teitä on varoitettu. Koneistosta puheenollen: uusimman Soundin Rage Against the Machine-juttu palautteli taas perusasioiden äärelle ja muistutteli, miksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen, asioiden kyseenalaistaminen ja keskisormen lihaksiston treenaus ja sen suuntaaminen tiettyjä tahoja kohtaan on enemmän kuin paikallaan. "What I gotta do to wake you up?"

Kun nyt sain vasemmistoanarkistisen puheenvuoroni voin taas palata aiheeseen. Siitä tekotavasta, miten pohjia on alettu tehdä. Hyökkäsimme köyhää perhettä käsittelevän aineiston kimppuun ja aloimme tehdä, näytellä. Annoimme toisillemme luvan ohjata ja heittää ilmoille ideoita, joista kehityskelpoisimmat ja maukkaimmat hedelmät sitten poimimme suitsien samalla taiteen superhevosen. Satula on selässä, konin askel hieman epävakaa mutta kohti auringonlaskua ratsastamme kuin Lucky Luke konsanaan. En tiedä miten tämä liittyy mihinkään, mutta olenkin hieman outo ja boheemi opiskelijapoika.

Aamulenkeistä: meidän on tosiaan juostava täällä aamulenkit. Suurin osa käykin säännöllisesti jolkottelemassa pimeässä syysaamussa kuntoaan kohottamassa, pieni otos taas jää vällyjen väliin lämpimään. Mikäli moraalinen selkärankani ei olisi niin taipumaton, jäisin itsekin pyörimään epätietoisuuden limboihin (kutsutaan myös uneksi) mutta ei auta, on lähdettävä sateiseen aamuun hammasta purren. Ja nämä sankariteot palkitaan: tein tänään uuden lenkkiennätykseni, juoksen nykyään puoleen tuntiin melkein seitsemän kilometriä, taino ehkä kuusi ja puoli. This dude's got Stam1na!

Kävimme eilen (torstai 7. marraskuuta) katsomassa Jatkuvaa kasvua-komedian Joensuun kaupunginteatterissa, joka kolahti allekirjoittaneeseen kybällä. Yksinkertainen lavastus rokkasi(vähemmän on enemmän on miulle sanottu), näyttelijäsuoritukset loistokkaita ja teksti mitä mainioin. Kaikkea sitä rivien välistä voikin bongata, jos on avoin ja kuuntelee. Mutta en mie niitä teille kerro, senkin hipit. Huterana aasinsiltana, näin Karria lainatakseni,  hipeistä lavalla nähtiin myös Jeesus. Esitys jakoi hieman ryhmämme mielipiteitä, mutta ei valmistava esitys vielä valmis ole, eikä tarvitsekaan. Miulle riittää se, että asia tulee selväksi. Olen yksinkertainen mies, ja jo mainittu yksinkertainen lavastus oli toimivaa. Ei sinne lavalle tarvitse raahata miljoonaa kiloa avaruusromua, kumilohikäärmeitä ja liekinheittimiä tehdäkseen hyvän esityksen. Näyttämömiehet diggaa. Komuutissa porisee kahvi ja tupakkihuoneen sohvilla on tilaa. Lappeenrannan teatteriin terveisiä!

Lopuksi aion hehkuttaa energiatasoja. Energia on se juttu, mikä pitää liikkeessä. Liike ja voima. A new level of confidence and power. Energiatasoharjoitteita olemme tehneet. Niissä säädellään omia energioita koomapotilaasta paniikkihäiriöiseen adrenaliininytkytykseen. "V-tun nytkyt", tokaisi meikämanne yhdessä energia-aistimustreenilössä. Lisäksi bodyjazz on maailman paras keksintö. Gabrielle Roth in memoriam!

Se oli siinä. Mie lähen keittää kahvia ja repimään itsestäni viimeiset mehut Urkassa. Sitten mie lähden Lapekseen. "Lähde Lappeenrantaan, humppa siellä soi..."  Nimittäin tällainen, tuossa allaolevassa linkissä. Syy linkitykseen on unettomuuden ylistys. "En saa unta, olen valvonut liian kauan, toivoisin näkeväni edes painajaista." Heviä prkl. Viikonloppuja kaikille ja voimia kaamoksen keskellä. Wöyh!

http://www.youtube.com/watch?v=d7MgeM_9Hpc



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti