Hei, täsä mie!
Olen Enni Kilpeläinen, 21-vuotias alkukantainen nuori näyttelijänalku. Minulla on ilo ja kunnia kuulua Ra(a)jarikko-ryhmään ja opiskella teatteria mitä mahtavimmassa porukassa. Ryhmämme koostuu erilaisista, loistavista, mielenkiintoisista ja lahjakkaista ihmisistä, joita en vaihtaisi mihinkään, vaikka aika ajoin he näkevätkin vilauksen kiukku-Kilpeläisestä.
Tämä kouluviikko oli normaalia lyhyempi tämänpäiväisestä itsenäisyyspäivästä johtuen ja koska luokkalaiseni Karri on kertonut maanantain ja tiistain tapahtumista jää minun tehtäväkseni kertoa keskiviikosta ja torstaista.
Keskiviikkona aloitimme päivän aamulenkillä ja aamiaisella ja näiden jälkeen käymällä läpi itsenäisyyspäiväjuhlan esitystä ennen ohjaajamme Annen saapumista paikalle ja varsinaisen opetuksen alkamista. Iida ja Katariina sonnustautuivat armeija-vaatteisiin ja esittivät kohtauksen Tuntemattomasta sotilaasta.Kohtauksen jälkeen me muu luokka liitymme Iidan ja Katariinan seuraan lavalle ja esitämme yhdessä kappaleen Vapauden kaiho, aluksi reggaea-ja lopuksi humppa-tyylillä.
Itsenäisyyspäivä-esityksen läpikäynnin jälkeen kello oli yhdeksän ja ohjaajamme saapui paikalle. Lämmittelimme tuttuun tapaan joogaamalla, minkä jälkeen aloitimme Leipäjono ballani-näytelmämme läpimenon. Läpimeno sujui todella hyvin ottaen huomioon sen, että saimme tietää roolijaon vasta edellisen viikon lopussa ja ensi-iltaan on vielä pitkä aika. Mutta parempi olla hyvissä ajoin peruspaketti kasassa, jotta ilmaisuun ja rytmitykseen voi keskittyä rauhassa ilman epätietoisuutta siitä, mikä kohtaus on seuraavaksi vuorossa.
Olen itse todella innoissani näytelmästämme! Alkuun teksi tuntui hankalalta, sillä siitä puuttuu eheä, perinteinen juonen kaari. Usean lukukerran jälkeen kuitenkin vaakuutuin tekstin hienoudesta. Teksti on nerokasta ja koskettavaa, täydellinen pohja ja lähtökohta esitykselle.
Leipäjono balladin läpimenon jälkeen suuntasimme koulumme itsenäisyyspäiväjuhlaan. Juhlassa kuultiin mielenkiintoisia puheita koulumme nykyiseltä ja entiseltä rehtorilta sekä Joensuulaiselta sotaveteraanilta. Koulun entinen rehtori kertoi Niittylahden opiston historiasta, joka ulottuu aivan 1900-luvun alkuun. Sotien aikana Niittylahden opiston päärakennus(jossa me teatterilaiset asumme) on toiminut sotasairaalana!
Juhlassa esitimme aamulla kerratun esityksen. Iida ja Katariina saivat paljon hyvää palautetta Tuntemattoman sotilaan tulkinnasta ja Vapauden kaihokin kuulosti kuulemma hyvältä!
Torstai alkoi tuttuun tapaan aamulenkillä ja harjoitustiloihimme Urkalle siirryimme yhdeksältä. Anne teetti meillä pitkästä aikaa hyödyllistä energiataso-harjoitusta, joka auttaa syventämään hahmotusta siitä, millä energiatasolla lavalla toimii.Harjoituksessa liikutaan seitsemällä eri energiatasolla, mahdollisimman pienestä energian tasosta aina pakokauhua muistuttavaan tilaan.Energiatasolta toiselle siirryttäessä katse, hengitys ja kehonkieli muuttuvat. Loistava, kehotietoisuutta lisäävä harjoitus!
Harjoitteen jälkeen siirryimme näytelmän pariin. Tänään oli vuorossa niiden kohtausten treenaus, joita tähän mennessä on ehditty käydä vähiten läpi. Itse istuin jonkin verran katsomossa, sillä en ollut treenattavissa kohtauksissa. Katsomossa istuminen on kaikkea muuta kuin tylsää, sillä toisia katsomalla ja seuraamalla oppii valtavasti!
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti