Viimeisten metrien alku

Loppiainen ja viimeinen lomapäivä. 12 päivää ensi-iltaan. Miten aika menee niin nopeasti?

 

Meijän viimenen viikko ennen joululomaa oli aika tuskan ja hien takana. Viikko alko sillä, että allekirjoittanut kolmen muun nuoren neidin kanssa suuntasi opiston minibussin kohti rautakauppaa. Voitte vaan kuvitella kuinka hyvin se suju. Oli siinä rautakaupan myyjillä naurussa pidättelemistä ku yritettiin selvittää et millanen vaneeri, miksi ja voiko niitä vaneereita kosketella ja katsoa ennen ostoa. Lopulta jäi vaneerit kokonaan ostamatta, kun tajuttiin ettei meil oo mitään hajua mitä me ollaan tekemässä. Samana päivänä käytiin viemässä meijän uusien sermien malli puuseppien nähtäväks jotta he osaa valmistaa meille neljä lisää. Sekään ei sit kuitenkaan sujunu ihan suunnitelmien mukaan, tämäkin luultavasti koska mulla on niin erinomaista tilannetajua.

 

 

Tiistaikin alko aikidolla eikä Edi paljoo säästelly. Oli sellanen rääkkitreeni et hapen saanti oli hyvin vähässä ja jokainen lihas huus hallelujaa koko treenin ajan. Sit käytiin ottamassa vihdoin meijän promokuvat. Suolla. Pakkasessa. Kolme tuntia. Harvinaisen vähä porukka kyllä kitis tai vinku vaikka päällä olikin vaan tuulipukuja ja mä sain kuvata toppatakkipäällä. Tää posse rokkaa. Eikä tässä vielä kaikki. Viikko jatku harvinaisen intensiivisellä treenillä näytelmän parissa koko ajan: jos ei Annen ohjaamana niin vapaa-ajalla ja muuten vaan. Haettiin sermit, tehtiin ne loppuun. Viikonloppuna oltiin alotettu lavasteiden hiominen ja maalaaminen valkoseksi ja sitä jatku koko viikon läpi. Lopulta perjantaina tehtyyn viimeiseen läpimenoon mennessä alettiin olla aikalailla valmiita ja läpimeno sujukin harvinaisen kivuttomasti ja nopeasti, vaikka kaikki olikin viikon jäljiltä tosi väsyneitä.

Oltiin myös arvottu ja vähän aikaa sitten jokaiselle oma salainen ystävä jolle piti hankkia (lue: tehdä) joululahja. Oli ihan mahtavaa seurata kuinka paljon aikaa ja ajatusta kaikki oli käyttäny lahjoihinsa. Jokaisen lahja oli persoonallinen, niin antajan kuin saajankin kannalta, ja kaikille tuli tosi hyvä mieli. Anne oli myös leiponu omin pikku kätösin meille yllätyspiparit ja me Annelle yllätysleipäkori (koska Leipäjonoballadi). Vaik olikin vähän kummaa sanoo moikat koska vietetään niin tiiviisti aikaa yhessä, oli pakko todeta et loma alko olemaan jo paikallaan.

 

Henkilökohtasesti en oo kuitenkaan ihan liikaa ehtiny lomailemaan. Näin lähellä ensi-iltaa markkinointi pitäis olla jo selvillä vesillä, mut näin ei ikävä kyllä ole. Yksi syy tähän on se, että koska Väkivahva teki kaiken niin tiiviisti yksin ilman muun opiston apua, joutuu tietoa vähän kaikesta ja siitä miten ne hoidetaan etsimään ympäri opistoa milloin mistäkin ja jouduttu vähän arvailemaan. Tietenkin tässä vois ajatella, et miks ette tee just niinkuin haluutte. No me ei tehä just niinkuin halutaan, koska siit ei tulis yhtään mitään. Oikeesti. Jos epäilet mun sanoja, et oo selvästi tavannu meitä. Jokatapauksessa mul on menny aika paljon aikaa hoitaen viimehetkien valmisteluja, jotta ollaan varmasti valmiita (ja meil ois yleisöä) kunhan ensi-ilta puskee päälle ja kovaa. Lippuvaraus on nyt avattu, joten sieltä vaan lippuja tilailemaan! Tarkemmat ttästä.

iedot löytyy mm. meidän facebooktahatumasta jonka löydät painamalla

Suosittelen katsomaan tulemista lämpimästi, me rokataan. 

- Heidi