lauantai 18. tammikuuta 2014

18. tammikuuta: Uuni lämpeni, uuni oli kuumana, uuni on TULESSA

Se ois kuulkaa dudet ja dudettesit sillä tavalla, että tänään on kauan odotettu ensi-iltapäivä! Jummijammi kun innostuttaa, ei meinannut yöunista tulla mitään. Outoja unennäkyjä, katkonaista nukkumisen ja pyörimisen sekaista yöpuuhaa sekä korkeat odotukset tulevasta. On nää Leipäjonoballadin esitykset, on audiovisuaalista rokkitoimintaa ja ties mitä.

Pää ei toimi nyt yhtään. Kahvia. Olen useasti todennut tämän, mutta väitän että Led Zeppelin (soi tässä taustalla) on maailman paras bändí, kun ottaa yleisen otoksen kaikista maailman orkestereista. Asiaan.

Joululomat tulivat koko ryhmärämälle tarpeeseen. Loppiaisen jälkeen emme ole muuta tehneetkään, kuin olleet Urkan uumenissa treenaamassa ja hiomassa LJB:ta lopulliseen kuosiinsa. Oksantyngät on hakattu rungosta irti, kaarna on poistettu ja muu mäski huuhdottu viemäristä alas.

Tää Kashmir vie vaan mukanaan, ei voi mitään.

Kokeilen Queenia. Innuendo-levyn avausraita, kantaa samaa nimeä.

No nyt. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet armotonta treenausta. Heti aamusta Urkkaan tekemään näyttelijäntyöllisiä harjoitteita, jotka edesauttavat avaamaan lukkoja heittäytymiseen ja kanssaihmisten aistimiseen (parviharjoitus, bodymaailmanparasjuttukoskaanjazz) sekä joogaa. Voi loiri kun tää poika tykkääkin joogasta. "Sisäinen zen" tulee liki saavutettua, henki kulkee ruhjotuissa keuhkoissa ja ajatus on kirkas sekä keskittynyt. Hyviä hommia nämä tällaiset. Näiden harjoitteiden jälkeen olemmekin sitten lähteneet menemään Leipäjonoa järjestelmällisesti läpi. Muutamia täysosumia on tullut koettua, osa sitten on mennyt rutiininomaisen leipääntymisen ja muiden epäkeskittymistä ruokkivien tekijöiden takia hieman puihin. Mutta vain hieman. Mitään totaalisia katastrofeja ei ole tullut koettua ja luottamukseni tämän rautaisen ryhmän henkeen ja mentaliteettiin on niin syvä, ettei sellaisia edes tule. Mutta kun tätä näytelmää on vedetty alusta loppuun melkein kaksi viikkoa putkeen niin kyllä siinä jossain kohtaa saattaa hieman väsähtää. Ripustimme eilen illalla Heidi "legendaarinen Bäri" Bergströmin kanssa rajarikkojen kuvat Urkan seinille ja naureskelimme jengin mustille silmänalusille ja silmäpusseille. Allekirjoittanut näytti aivan avohoito-osastolta karanneelta. Joten kova työ on näköjään pyytänyt käsi ojossa veronsa itse kultakin. Palkanmaksupäivänä (kuten tänään, tänään on tilipäivä, jytkyjen jytky (en tue perussuomalaisia, kirj. huom.)) saakin hymyillä ja ilkamoida sitten aivan sydämensä kyllyydestä. Me ollaan valmiita yleisölle, ootteko työ valmiita meille?

Ei tämä esityksen valmistelu ole pelkkään näyttelemiseen rajoittunut. Ihmiset ovat pitkin viikkoa ravanneet Joensuussa sekä muilla lähimailla ja mannuilla hankkimassa ties mitä tilpehööriä ja härpäkettä. Koin jotakin todellisuudesta irtautumisen tunnetta taannoin rautakaupassa, sillä en ole moisessa liikkeessä vuosiin käynyt, viimeeksi penskana porukoiden kanssa hankkimassa jotain kylppärin kaakeleita ja sen sellaisia. Sitten kun tällainen hippi lähtee etsimään niittipyssyyn niittejä niin sormi on suussa ja turvattomuuden tunne tosiasia. Lisäksi ollaan ripustettu julisteita pitkin pitäjää ja tiputeltu flaijereita ihmisten postilaatikoihin. Ihmiset ovat myös uurastaneet valojen asettelun kimpussa, laittaneet lavasteet kuosiin ja luoneet lisäksi väliaikakahvilan sisutuksineen kaikkineen. Tyttölöiden pitää vielä leipoa tänään ja luoja ties mitä. Re-spect-walk.

Lopuksi:

Huh mikä syksy! Lokakuun loppupuolilla legendaarinen Anne Rautiainen tuli völjyymme ja esitteli meille Leipäjonoballadin. Niistä hetkistä onkin sitten tullut opittua työnteosta ja näyttelemisestä ihan vitin paljon. On tullut hajottua, (mie romahdan, Putous-läppä Etelä-Karjalasta!) pudottua alas kuin Ikaros palavine siipineen kuin myös iskettyä itsensä ilmiliekkeihin. Tunne ja intuitio vie, jänteet jätelaatikoihin, järki kylmäkaappiin kaatopaikalle! Olen palava soihtu, täynnä tulta ja tappuraa. Kuukausien kova työ ja ikimuistoiset hetket on nyt niputettu yhden nimikkeen alle. Se sisältää kysymyksiä elämän etiikasta, se esittelee erilaisia ihmiskohtaloita, se koskettaa, se hämmentää, se huvittaa. Se nimike on Leipäjonoballadi. On järkälemäinen ilo kertoa teille, arvon lukijat, että miusta tää on vitin siisti juttu ja kehotan jokaista tulemaan ja katsomaan, mistä myö niin kovin vöyhötetään. En ole profeetta, mutta ennustan tälle illalle sellaista kliimaksista tunnelatausta, jota ei voi ylitseampuvimmillakaan superlatiiviella kuvata. Kyl' näi o. Vittiläin!

Koska miulla on tässä esityksessä Iron Maidenin, ekan koskaan fanittamani hevibändin paita päällä, niin tässä nyt vielä kuunneltavaksi iloinen ralli Dance of Death-levyltä. Gates of Tomorrow. "Trapped in web, but I cut the threads, show you the gates of tomorrow!"
http://www.youtube.com/watch?v=ate6S6_Kvg8

Turkka "I want to inhale smoke!" Kylliäinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti